Snowpark uutiset

Mikä Rodeo?

Mikä Rodeo?

Suomalainen lumilautamedia on ollut murroksessa pitkään ja tälle vuodelle uutuutena on Snow Extremen jatkajana toimiva Rodeo. Kyselimme hieman Rodeon takana olevalta tekijäkaksikolta, Kempaksen Mikolta ja Välikankaan Samilta muisteluita Snow Extremen vaiheista ja Rodeon tulevaisuudesta.

Mikä on Rodeo?

M: Rodeo on oikeastaan ihan sama asia kun Snow Extreme, mutta uudella, avoimemmalla spiritillä. Uusi alku niin sanotusti. Puhuimme kustantajan kanssa monta vuotta nimen vaihdosta, koska extreme nyt sanana on kuollut jo aika monta vuotta sitten. Oli kiva käydä ulkomailla palaveeramassa kun nimen joutui sanomaan vähän paidan kulmaan yskäisemällä ja vastaukseksi sai huvittuneen hymähdyksen. ”Snowextreme……righttt..” Nyt kun lehti päätettiin muuttaa kerran kaudessa ilmestyväksi julkaisuksi niin aika oli kypsä muuttaa koko konsepti. Keskitymme nyt enemmän nettisaittiin, josta löytyisi kaikki uudet leffat ja tapahtumat saman katon alta. Teemme paljon yhteistyötä Lumilautaliiton kanssa ja sitä kautta ponnistellaan että saataisiin lajin pariin uusia harrastajia ja meininki pysymään positiivisena. Korostetaan vielä erityisesti sitä että tämä on kaikille avoin media. Esimerkiksi jos haluat oman leffasi sivuillemme niin ole vain rohkeasti yhteydessä, niin katsotaan mitä voimme tehdä.

Mikä on ollut siistein/mieleenpainuvin juttu lehteä tehdessä?

M: Itselle ehkä se että lehtityön varjolla on päässyt laskemaan muuallekin kun Suomen keskuksiin. Mm. DC:n reissu Area 43:sen parkkiin oli käymisen arvoinen, vaikka säät ei suosinutkaan. Jos lehtijutuista jotain muistelee niin ehkä useampi sellainen vähemmän tunnettu laskija on tullut itselle tutummaksi haastattelujen kautta, kuten vaikka viime kaudella Miikka Hast. Tää on aina hienoa. Suomessa on kumminkin paljon hienon uran tehneitä laskijoita, jotka tunnetaan paremmin ulkomailla kun Suomessa. Itsellä on vapaalaskukokemukset hyvin harvassa, mutta sitä kokemuskenttää olisi siisti päästä kasvattamaan.

S: Varmaan se, että on päässyt tutustumaan hienoihin tyyppehin ja kuvaamaan / matkustamaan niiden kanssa. DC:n reissut on ollut mieleenpainuvia myös itsellä, mutta mikään ei ole kyllä vetänyt vertoja omille Japanin matkoille mitä ollaan Antti Autin kanssa tehty. Kahden vuoden sisään siellä on tullut laskettua yli viisi viikkoa ja sitä kun pystyy väittämään / perustelemaan itselleen jonkinlaiseksi työksi, niin onhan se hienoa. Myös pitkät lappitourit ja Tamokin matkat on jäänyt mieleen. Tamok on mun mielestä niin käsittämättömän hieno paikka. Ja se on oikeesti niin helposti saavutettavissa täältä härmästä. Alle kaks tuntia Kilpisjärveltä ja oot täysin uniikissa ympäristössä vailla murheita. Sinne kyllä palaan vielä useasti. Nyt varsinkin, kun siellä on rakentumassa / muovautumassa se täysin uusi hiihtopummi ystävällinen majoituskonsepti. Parasta on ollut lehden teossa myös löytää toi vapaalaskumaailma osana omaa lumilautailua. En ole mitenkään rajoittunut osa-alueiden suhteen, mutta Splitboardailu on mielettömän siistiä ja kuten Tarvaisen Harri tuossa tuumasi Norjasta palattuaan, että ”Vapaalaskijat ne taitaa olla tavallista huolettomampaa ja onnellisempaa väkeä.”

Mikä on parasta omassa työssä & vie eteenpäin?

M: Jonkinasteinen vapaus kehittää ja tehdä lehteä halumaansa suuntaan, se on aika vapaa leikkikenttä niin toimituksellisesti kun graafisestikin. Eteenpäin vie edellä mainittu ja se, että lumilautailu on mielestäni tällä hetkellä vähän aliarvostettu asia verrattuna siihen kuinka siistiä se parhaimmillaan on. Haluaisin nähdä enemmän skeittaajia rinteessä, sen takia että vaikka monet skeittaajat eivät sitä halua myöntää niin on nämä aika sukulaislajit, josta voi saada ideoita ja fiilistä puolin ja toisin. On siistiä nähdä nuoria tyyppejä hyvällä meiningillä rinteissä, ja jos lumilautamedialla voi vaikuttaa siihen että heitä tulee lisää niin hieno homma.

S: Kyllä, hyvin tiivistetty Mikolta toi ajatusmaailma. Mulle itselle lumilautailu on aina ollut isossa roolissa skeittauksen rinnalla. Jossain vaiheessa Helsinkiin muuttaessani mä menetin sen kipinän muutamaksi vuodeksi lumilautailua kohtaan täysin ja pelkästään skeittasin. Lumilautailun uudelleen löytäminen oli kyllä melkoinen avain talviseen onnellisuuteen ja tasapainoon. Se että oppi taas käyttämään aikaansa myös ulkona temuamiseen ja siitä nauttimiseen. Sen sijaan, että valittaisi sisätiloissa lumesta, kun siitä pystyy kerta myös nauttimaan. Kiitos siitä Jerkerille (Kustantajamme) joka tarjosi meille uudet laskukamat aikoinaan. Ei ollut turha sijoitus se! Siitä oon kyllä todella kiitollinen.

Mitä työhön kuuluu?

M: Tähän saakka pääasiallinen työni talvipuolella oli lehden graafikko, eli vastaan lehden ulkoasusta ja taittamisesta. Nyt kun Rodeo muuttuu kerran kaudessa julkaistavaksi vuosikirjaksi niin luonnollisesti työ keskittyy nyt enemmän Rodeosnow.fi sivuihin ja some-näkyvyyteen, mutta vuosikirjaan panostetaan sitten kahta kauheammin. Tulossa kliiniä ja tyylikästä jälkeä.

S: Itselläni siihen kuuluu netin lisäksi vuosikirjan päätoimittaminen. Eli pitkälti vastaan sisältörakenteesta ja teen suunnitelmia sen suhteen. Kartoitan kuvia, haastateltavia ja organisoin kuvaajia kuvaamaan tiettyjen laskijoiden kanssa. Se on sellaista järjestelemistä ja palikoiden siirtoa oikeaan paikkaan, eli Mikon taittopöydälle. Myös itse haastatteluiden tekeminen ja kuvien ottaminen kuuluu osa-alueisiini. Meillä on aika tiivis ja aktiivinen tekijäkaarti, joiden kanssa on kiva työskennellä.

Ketkä henkilöt ovat vaikuttaneet eniten lehteen ja miten se näkyy?

M: Lehden historiassa on monen monituista vaihetta aina tabloid-kokoisesta sanomalehdestä lähtien. Tekijöitä on ollut myös moneen lähtöön ja lehti ei omasta mielestä oli todellakaan aina ollut ihan hirveän hyvä, esim. graafisesti. Varmasti esim. Pasi Salmisen kuvat ovat vaikuttaneet taas sitten siihen kuinka hyvä lehti parhaillaan on. Kiitos myös monille laskijoille kuten, Satu Järvelälle, Eerolle ja KBR:lle tuesta ja kontakteista. Vanhat tekijäporukat ja päätoimittajat eivät vaikuta enää lehden konseptiin enää mitenkään ja meillä on Samin kanssa ihan oma suunta ja suunnitelma viedä lehteä eteenpäin.

S: Joo musta kans tuntuu, että jokaisen päätoimittajan jälki ja ajanjakso on jotenkin näkynyt lehdessä. Ennen oli kentällä kilpailu vähän erilainen, mutta esimerkiksi juuri Pasin vankka seisominen lehden riveissä on aikoinaan pitänyt siinä tason yllä. Hovikuvaaja parhaimmillaan jo vuodesta miekka ja kirves. Tällä hetkellä musta taas tuntuu ihan ylpeästi siltä, että lehti ei ole koskaan ollut niin laadukas / core ystävällinen, kuin se on nyt. Mä olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä siinä tiettyjä linjavetoja sisältöjen kanssa joihin oltiin jumiuduttu jossain välissä liian pitkäksi aikaa ja Jerker on kustantajana samalla uskonut mun ja Kempun tekemiseen ja näkemyksiin. Snowextremeä on kieltämättä ollut mukava tehdä ja uskon vahvasti, että tämä uusi linjaveto ja uudistautuminen nyt Rodeon saralla on hyvin tervetullutta ja kantaa vielä pitkälle. Sille on paikkansa suomalaisessa lumilautailukulttuurissa vielä pitkään jatkossakin. Tollainen lehti ja vielä ilmainen! Puhumattakaan, että saadaan nyt Rodeon myötä suomeen vielä toimiva nettiportaali mikä on puuttunut täältä jo pitkään.

Tunnetteko että teillä on voimaa muuttaa laskukulttuuria tai vaikuttaa siihen vahvasti? Miten haluaisitte kulttuurin kehittyvän tulevaisuudessa?

M: Varmasti jonkin verran, esimerkiksi nostamalla lupaavia nimiä enemmän esiin. Kulttuurin kannalta tärkeää olisi se että nuoret ja vanhat laskisivat ja tähän vaikuttaa varmasti myös se minkälaisia parkkeja rinteissä on. Tämä liittyy osittain seuraavaan kysymykseen, mutta itse näkisin niin että, totta kai, isot boksit ja vaativat reilit ovat tärkeitä aktiivilaskijoille, mutta satunnaisimmille laskijoille, nuorille ja vanhoille olisi hyvä kehittää myös enemmän sellaisia parkkeja, joissa kaikkien olisi mukava ja mielenkiintoinen laskea, ilman että tarvitsee sydän kurkussa vetää koko ajan. Tällä hetkellä monien parkkien setupit tarjoavat vähän yhdenlaista laskettavaa ja esim. vanhempien laskijoiden hommaksi jää sitten helposti vapaalasku, vaikka heille saattaisi maistua myös pienemmät hyndät, kornerit, quarterit, kaarat ja kulmat.

Mikä on seuraava "it" juttu alalla?;)

M: Viitaten vähän edellä olevaan niin ei nyt kovin montaa parkkiedittä viime kaudelta ole tarvinnut katsoa niin huomaa että ihan laskeminen ja kikkailu kantinkäytössä on nyt ”in”. Tästä vähän johdettuna sanoisin, että kehityssuunta on enemmän se että yhdistetään rinnelaskua, vauhtia ja yksinkertaisempia hyppy- ja reilitrikkejä kovemmassa vauhdissa. Erilaiset linjat parkissa ja monipuolinen, luovempi laskeminen. Tähän toivoisi myös parkkisuunnittelun suuntaavan yhä enemmän. Että parkkia voisi laskea vähän sieltä sun täältä, eikä se jäisi yhden reililinjan jyystämiseksi yhä teknisempiä temppuja tehden. Laskemisessa on myös yhä enemmän diversiteettiä. On reilijannuja, kisajannuja, pipejannuja, vapaalaskijoita, mutta itse näkisin että tälläinen vähän kaikkea yhdistävä ”hauska” laskeminen nostaisi päätään seuraavaksi. Ihan senkin takia, että jos etelän talvet on mitä on niin katureililaskeminen jää yhä harvempien huviksi ja paino siirtyy enemmän rinnelaskuun. Vapaalasku tietenkin myös oma lukunsa joka nostaa yhä päätään.

S: Word! Siinähän se tuli. Itse lukeudutaan Mikon kanssa juuri 90% laskuajastamme tuohon parkkien suhailuun, koska Etelä-Suomessa asutaan. Toki itse näen hyvin tuon vapaalaskun nousun tällä hetkellä ja ymmärrän sen hyvin. Lukeudun itsekkin ns. tähän uuteen innostuneeseen aaltoon. Oon tietyllä tapaa tosi outdoor ihminen. Fiilistelen perhokalastusta ja kaikkea luonnossa samoilua tosi paljon. Siinä mielessä ensimmäinen backcountry reissu ja varsinkin kunnon vuorilla oli aikanaan aika pysäyttävä kokemus. Siellä tunsi itsensä aika pieneksi. Ja se fiilis ku pitää lähetä pimeällä aikaisin haikkaamaan ylös. Perillä sumpit ja ei kun alas / kuvaamaan. Mut sikäli mulle ei oo väliä sillä mikä on se it-juttu. Lumilautailussa lajin monimuotoisuus ja Mikon mainitsevat diversiteetit tekevät siitä vaan tosi hienon lajin. Ja tietenkin persoonalliset ja tyylikkäät laskijat. Katsoi sitä sitten ääripäiden, kuten Antti Autin tai Luhtasen Samin laskemista. Niitä ei voi mitenkään vertailla tai pistää paremmuus järjestykseen, mutta silti molemmat vaikuttavat ja antavat paljon laskufiilistä. Molemmat omalla sarallaan ja tyyleillään.

Kuulostaa erittäin hyvältä, iso kiitos ukoille haastattelusta!

Rodeota seuraamaan

http://rodeosnow.fi

@rodeosnow

Viimeiseksi jäänyt SnowExtreme